perjantai 18. kesäkuuta 2010

Yöllinen vieras

Niin toivottu vieras, mutta kovin se on ujo...















Kärsivällinen odottaminen palkitaan, vieras alkoi tulla piilostaan esiin. Tosin ohikulkeva auto sen vielä kerran pusikkoon pelästyttää.















Tätä vierasta sitten ihasteltiin koko perheen voimin...















Oi, sanoi siili,

olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

Kirsi Kunnas


Mukavaa loppuviikkoa!

2 kommenttia:

Sude kirjoitti...

Eikö olekkin ihana runo. Se on ollut minun lempirunoni jo monta kymmentä vuotta....siihen on niin helppo samaistua.

nirppu kirjoitti...

Mä kans ihastuin siihen heti, kun sen eka kerran vuosia sitten kuulin. Siili on niin sympaattinen eläin ja tuosta runosta löytää helposti itsensä.