sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Pari kuvaa joululta ja sukkia, sukkia, sukkia...


Hankimme tänä vuonna aaton aattona Minttu-hiiren sohvanreunalle kökkimään... Tuleekohan siitä jokavuotinen jouluvieras?!



Itse on ole koskaan piparkakkutaloa saanut aikaiseksi, mutta joululahjaksi meille sellainen tuli. Saimme sen jo vähän aiemmin, mutta vasta jouluksi se nostettiin pöytään, ettei se aivan heti katoa parempiin suihin. Siellä se nyt sitten on pöydällä kyllä vieläkin. Tainnut saada koko porukka niin paljon jouluherkkuja, että piparitalon syömiseen meneekin vähän enemmän aikaa...



Lapset jakoivat innokkaana aattona paketteja ja siitä asti on lahjalelut olleet ahkerassa käytössä.




Sukkia tuli joululahjoiksi annettua, mutta niitä en ole kuvannut lainkaan. Tässä joitain tuotoksia, jotka odottavat vielä saajaansa...



Nuo ruskean sävyiset sukat on tehty Step6 -langasta. Toisissa on pidemmät varret ja värien kanssa kikkailemalla sain vielä toiset lyhyempivartiset omaan jalkaan. Vaaleanpunaiset vauvasukat on tehty tätä ohjetta pikkuisen muutellen. Aiemminkin on tullut vastaavia tässä blogissa esiteltyä...

Tässä vielä pari kuvaa joulupäivänä alkaneesta projektista. Pari on vielä tekemättä...



Lankana seiskaveikka ja ohjeen idea on täältä. Sukat ovat hivenen kapeammat kuin ohjeessa. Kantapää on jälleen tiimalasi, mutta vahvennettuna tällä kertaa ja kärkikavennukset on myös erilaiset kuin ohjeessa.



Hyvää loppuvuotta toivotellen

tiistai 22. joulukuuta 2009

Joulu hiipii tupaan...


Pikkuhiljaa se joulu hiipii meidän tupaan. Tänään laitoin lisää jouluisia tekstiilejä...



Eilen kuusi sai koristeensa...



Lapsuuteni lempijoulukoriste oli enkelikello. Meiltäkin löytyy se kilkuttava versio, mutta eilen hankin tällaisen modernimman tuikkuversion, joka ei ääntä pidä. Jouluaattona se kilkuttava versiokin laitetaan ainakin kerran pyörimään...



Näiden jouluisten tunnelmien myötä haluan toivottaa Teille kaikille Siunattua Joulua!

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Piparintuoksuinen 4. adventti


Jo useamman vuoden ajan piparit ovat päätyneet tähän koppaan...



Etsin sen jälleen kaappien kätköistä ja piparien leipominen saattoi alkaa. Osasta tuli perinteisesti vähän turhan hyvin paistettuja ja niitä en piparikoriini asti päästänyt.



Tästä ne jouluvalmistelut meillä pääsee oikein vauhtiin. Yleensäkin odottelen aikalailla siihen, että pääsen joululomalleni ja sitten vasta mietin, miten se joulun tunnelma meidän tupaankin saadaan aikaiseksi. Jeesuksen asuessa sydämessä, kun tuntuu siltä, että olisi aina joulu, vaikkei sitä niin valtavasti etukäteen valmistelisikaan.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Hopeinen tähti ja kuusijuttuja


Haaveilin paperitähden toteuttamisesta hopea- tai kultapaperista. Löysin myyjän avustuksella eilen tiimarista etsimäni paperit ja tein kotipuoleeni reissun päällä kultaisen tähden. Sen liimaaminen osoittautui kinkkiseksi hommaksi, kun liimalla liukas paksuhko paperi ei meinannut millään pysyä kasassa. Kotiin päästyäni tein hopeisen tähden, mutta liimaa en käyttänyt, vaan hoidin homman kaksipuoleisella teipillä. Sillä tähti pysyikin hyvin kasassa, mutta teippien leikkaaminen oli aika tarkkaa puuhaa. Tässä lopputulos:



Eilen kotiimme hankittiin myös joulukuusi. Kovin alastomalta se vielä näyttää, kun koristeet sen oksilta puuttuvat.



Lapsille kuusen tuonti sisälle tuntui olevan taas tosi jännää. Pienempi lapsista kertoi innokkaana, että "tässä on meidän joulukuusi. Sen nimi on mänty."

Isompi lapsistakin puki ajatuksiaan sanoiksi: "tuleeko tästä taas niitä hakaneuloja lattialle?"

Siunattua 3. adventtia toivotellen

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Huuhkajalapaset pojalle


Nyt ne on valmiit... Varmaan mun ensimmäiset kirjoneulelapaset, jotka olen saanut valmiiksi asti. Malli on ravelry, peukaloita lukuunottamatta, jotka suunnittelin itse. Näin tällaiset lapaset ensi kerran Annikan neuleblogissa ja ihastuin niihin heti. Kuulema kuvassa selkäpuolella on Totoro, mutta minähän en totoroista mitään ymmärrä. Huuhkajat sen sijaan näin niissä heti ja totesin, että pöllölapaset pojalle on saatava.



Lapaset on tehty nalle -langasta (harmaankirjava nalle colour ja beige nalle). Resoriin käytin 3 mm puikkoja, loppuosaan 3.5 mm:n puikkoja. Tuli aivan sopivan kokoiset kahdeksanvuotiaalle.

Kuva ei kaksinen ole, kun tällaiseen pimeään aikaan ei oikein tiedä, mihin sen kameran kanssa hyppäis, kun aina tulee hämäriä kuvia ja salama ei tuo värejä oikein esiin.

tiistai 8. joulukuuta 2009

Rapujuttuja ja lapsen suusta

Saatiin viime viikolla todistaa isännän kanssa sinirapujen parittelua. Ihan etulasin tuntumassa olivat keskellä "kirkasta" (akvaariossa valot) päivää. Lapsia ei pyydetty paikalle tapahtumaa todistamaan. Kuitenkin myöhemmin totesin lapsille, että taitaa tulla pian meille pikkurapuja. "Ai, ne synnyttää pikkurapuja", tänään 3 v 11 kk vanha tytär totesi innoissaan. Minä aloin selittää, että eivät ne oikeastaan synnytä, vaan munivat vähän niinkuin linnut. "Ei siellä linnunpesässä mitään rapuja ole", kuului tyttären närkästynyt kommentti.

lauantai 5. joulukuuta 2009

Joulutähti



Joulutähti taivahan
onnen saatat tupahan!
Tulet kauniit loistavat,
jouluilot saapuvat.

Annat ilon ikävään,
rauhan eloon synkeään.
Riemuin laulaa lasten suu,
loistaa kaunis joulupuu.

Enkelitkin ihanat,
lasten unta valvovat,
kertoin heille hengessä
ainaisesta keväästä.

Jeesuslapsi armias,
luoksemme sa saavu taas,
sydän meidän uudeks luo,
meille jouluonni tuo!

-tekijä tuntematon -




Tein eilen tupaamme koristamaan paperisen joulutähden. Tänä aamuna soi mielessäni laulu joulutähdestä. Sen halusin näin toisen adventin kynnyksellä teidän kanssanne jakaa.

Siunattua 2. adventtia toivotellen

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

1. Adventti


Aina näin ensimmäisenä adventtina, meidän isännällä on ollut tapana laittaa jouluvalot ikkunoihin ja lumipalloheisiin sekä kranssin ulko-oveen - niin tapahtui myös tänä vuonna. Kynttilöitä minä olen poltellut jo aiemmin. Perjantaina löysin lähikaupasta jotain mielenkiintoista ja tällainen viritelmä niistä syntyi.


Ihan on kyllä mun tyylinen...

Takanreunallekin on ihana viritellä tuikkuja palamaan.




Puikotkin viuhuu, vaikkei blogissa paljon mitään näy. Tässä yks tilaustyö, johon sain tänään päättelyt ja nyörit tehtyä.



Rauhallista ensimmäisen adventin iltaa toivotellen

maanantai 23. marraskuuta 2009

Tyttären kauppareissu


Tytär on aina niin ajattelevainen - ainakin mitä tulee karkkiostoksiin. Aina muistaa tuoda isoveljelle karkkituliaiset (silloin kun on tytölle karkkia luvattu), vaikka veli ei mukana olekaan.

Tänään tytär oli isänsä kanssa kaupassa. Isäntä oli jäänyt suustansa kiinni ja tytär oli kadonnut pikkukärrynsä kanssa johonkin. Hetken päästä oli tytär lykkinyt kärrynsä takaisin ja kärrystä löytyi nämä:



Oli sitten pikkuhyvä-pussit kaikille perheenjäsenille tarkasti valittuna (äiti ja iskä saa kuulema suku-lakut). Jostain syystä isäntä ei palauttanut karkkeja hyllyyn... No, sen arvaa, millainen itku siitä olisi tullutkin, kun toinen on oikein ajatuksella karkkeja perheelleen valinnut. Ikää neitokaiselta löytyy vajaa 4 vuotta. Täytyy varmaan jatkossa sanoa jo kauppaan mentäessä, että tänään ei osteta karkkia, ettei tuosta aivan tapa pääse muodostumaan (vaikka makeannälkäinen äiti kyllä moisista tuliaisista tykkääkin...)

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Vauvansukat


Ystäväni toivoi pitkiä sukkia vauvalleen. Valmista mallia ei löytynyt, joten piti vähän soveltaa.



Yli polven menevät sukat on tehty pääasiassa 2o 2n -joustinneuletta käyttäen. Lankana oli puhtaanvalkoinen wool ja puikot oli kooltaan 3.5 mm.

lauantai 21. marraskuuta 2009

Gerbiilien kuulumisia


Tervehdys pitkästä aikaa! Sukkia on tullut ahkerasti väsättyä, mutta tänään ei ole tarkoitus niistä kirjoitella.

Ei ole tainnut tulla aiemmin mainittuakaan, että meillä asuu järjestyksessä toinen tyttöpari gerbiilejä. Tänään oli helppo todeta, että nyt niiden on aika saada uusi duna.

Gerbiilit hyväksyivät uuden kodin ilman mutinoita :)



Tässä kuva, josta selviää mikä päätöksen uuden kodin hankinnasta aiheutti.



Kuva on tosiaan häkin pohjaosasta, jossa on tuollainen miehen nyrkinmentävä reikä. Tässä dunassa jyrsimiseen houkutteli nuo pohjasta koholla olevat osat, joita on tosiaan vuosien mittaan gerbiilit hampaillaan kokeilleet monestakin kohtaa. Uudessa dunassa tällaisia ei enää ole, joten luultavasti ainakaan pohjaan ei reikää synny.

Tässä vielä 6.7.2008 syntyneet gerbiilisiskokset.

Toffee, väritykseltään siamese.


ja Suklaa, väriltään burmese.


Gerbuterveisin

lauantai 7. marraskuuta 2009

Koiran elämänohjeet


Tämän kuukauden ajatelmana on tällaiset koiran elämänohjeet. Kuvaksi nappasin kuvan tavallisesta alunperin mieheni ottamasta kuvasta, jossa on silloinen Peggy-koiramme.



Koiran elämänohjeet

- Käytä hyväksesi jokainen mahdollinen ilonhetki
- Hurmioidu raikkaan ilman ja tuulen hyväilystä kasvoillasi
- Rakkaimpiesi tullessa kotiin riennä tervehtimään heitä
- Ole tottelevainen silloin kun se on etusi mukaista
- Ota nokoset ja venyttele ennenkuin nouset
- Juokse, telmi ja leiki päivittäin
- Syö halukkaasti ja innostuneesti
- Ole uskollinen
- Älä milloinkaan taaskentele olevasi joku muu kuin olet
- Jos haluamasi on käätkössä, kaiva kunnes löydät sen
- Älä pure, jos murina ajaa saman asian
- Kun olet onnellinen, tanssi ympäri ja heiluta koko kehoasi
- Älä juutu syyllisyyteen ja mökötykseen, vaikka sinua arvosteltaisiin kuinka. Juokse heti takaisin ja solmi uudestaan ystävyyden siteet

-Veronica Hay


Ihanaa isänpäiväviikonloppua Kaikille!

perjantai 30. lokakuuta 2009

Lemmikkinä sinirapu

Siniravuista on tullut meidän perheen lasten lemmikkejä. "Voi, kuinka söpö", kuului yksikin päivä vajaa nelivuotiaan neitokaisen suusta. Oikein on lapsilla kisa, kumpi saa tiputtaa ravuille ruokaa. Toisaalta ymmärrän lapsukaisia hyvin - onhan se aika erikoinen näky, kun jo aika suurehko rapu kiipeää etulasia vasten ja kerjää ruokaa. Tässä pari huonohkoa kännykkäkuvaa Manta -ravusta, joka on vaihtanut taas viime yönä kuorta, joten kokoa on tullut jälleen lisää.

"Eikö se alkais oleen jo ruoka-aika?"


"No, tuleeko sitä ruokaa?"


Noin päivää ennen kuorenvaihtoa ja myös n. päivän sen jälkeen, rapu ei tule syömään näkysälle, joten vielä en osaa sanoa, kuinka kookas Manta nyt on. Yritän napsia siitä uusia kuvia, kunhan se taas saapuu ruokaansa vaatimaan.

Manta on muuten jo kaksinkertainen leski. Aikaisemmin esitelty Ukko ei sekään elänyt kuin vajaa kaksi viikkoa altaassamme. Pidinkin tuossa aiemmin otetussa kuvassa huonona merkkinä tuota vaaleanpunaista sävyä, joka siinä ravussa näkyi. Myöskin sininen väri oli siinä omituisen haalea. Luultavasti ei siis ihan terve yksilö ollut kyseessä.

Mantalla on kuitenkin nyt kolmas mies. Sain siitä hyvitystäkin, koska samasta paikasta noudettu ensimmäinen ukko kuoli siihen siirtostressiin vuorokauden kuluessa. Tämä kolmas ukko on ollut tuolla nyt reilut kaksi viikkoa ja on vaikuttanut ihan pirteältä tapaukselta. Toinen saksi siltä oli katkennut jo meille tullessa, mutta kuorenvaihdon yhteydessä toinen puoli siitä oli jo tullut vähän takaisin. Seuraavan vaihdon jälkeen, se on varmaan ihan kunnossa jo.

Ukko välttelee Mantaa vielä toistaiseksi, joten pikkurapuja ei ole vielä tulossa. Se välttely onkin varmaan ihan järkevää toimintaa, koska kokoero näiden kahden välillä on vielä aika suuri. Manta saattaisikin vahingoittaa liian läheiseksi tungettelevaa pikkupoikaa... No, eiköhän se siitä, kun Mantan kasvu kuitenkin pian alkaa hidastumaan.

Tällaisia rapujuttuja tällä kertaa. Mukavat viikonloput jo toivottelinkin edellisessä postauksessa, mutta toistetaan ne nyt vielä eli mukavaa viikonloppua toivotellen

Villasukat omaan jalkaan


Lidlistä ostettu pätkävärjätty lanka taipui sukiksi. Vielä lankaa on jäljellä yli 100 grammaa ja mieskin haluaa sukat samasta langasta, joten sellaiset niistä pitää sitten nikkaroida...



Tämä lanka oli oikein mukavaa neulottavaa ja se tuntui miellyttävän pehmoiselta. Aika näyttää, kuinka kulutusta kestävää lanka on.

Mukavaa viikonloppua toivotellen

maanantai 26. lokakuuta 2009

Kynsikkäät


Tänään lähti nuorelle miehelle lahjaksi eilen valmistuneet grafiitinharmaat kynsikkäät.



Tarkoitus oli tehdä nämä aikaa sitten valmiiksi, mutta jostain syystä projekti vain jäi kesken. Malli on vanhasta novitan lehdestä 4/2003 ja malli oli jo aiemmin hyväksi todettu, kun mies on joskus saanut samalla mallilla toteutetut kynsikkäät. Lankana oli siis tällä kertaa grafiitinharmaa nalle -lanka. Valokuva ei vaan ole paras mahdollinen, kun hämärissä joutuu jo noita kuvia ottamaan...

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Haaste/tunnustus


Sain tälläisen haasteen Sariltalta, Sukkasillaan-blogista. Näitäpä ei ole ennen tullutkaan saatua, joten vastattavahan sitä on.


Säännöt:

1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi blogia jättämällä niihin kommentti.


NÄKÖ
Tykkään monenlaisesta kauniista ja ehkä vähän rumankin kauniista (esim. rapu). Luonto ja sen kauneus on mulle tosi tärkeä juttu. Tänäkin kesänä olen ihastellut kukkasia puutarhassa kameran kanssa kuin pieni lapsi... Maailmassa on myös niin paljon kauniita värejä, että esim. lempiväriä mulla ei ole ollenkaan. Kuitenkin värien pitää olla jonkinlaisessa tasapainossa keskenään.


KUULO
Tärkeä ja mulla aika herkkäkin aisti. Musiikki on ollut jo pienestä asti mulle tärkeä osa elämää ja on sitä edelleen. Ihanien äänien lista olisi pitkä: tuttujen ihmisten äänet, lintujen laulu, kevyt tuulen humina puiden latvoissa, veden solina pienissä puroissa...


TUNTO
Hmm, tämä on vaikein, koska tähän liittyy myös paljon ikävää: kipua, tuntohäiriöitä, puutumisia, yliherkkää tuntoa jne. Toisaalta tähän liittyy paljon ihaniakin tuntemuksia ja muistoja - vauvan pehmoinen iho, kissan pehmeä turkki, hevosen samettinen turpa, lämmin halaus, sormien lomasta kulkeva lanka yms.


HAJU
Olenko sukua koiralle? No, tuskin sentään, mutta nenäkin on tarkka, niin hyvässä kuin pahassakin. En voi käyttää kovinkaan paljon mitään hajusteellisia juttuja, kun kaikki tuntuu ottavan nenään. Luonnon tuoksut ovat ihania, kuten kielo, pioni (se suuri valkoinen), mansikka, vanilja...


MAKU
Erilaiset maut ovat ihania, niin kauan kuin ne maistuvat hyviltä minun suuhuni. Tiettyjä asioita en voi syödä, mutta syy taitaa olla enemmän hajuaistissani. Jos haju on mielestäni järkyttävä, en voi syödä esim. keitetty kaali on tällainen. Kaupassa kierrän säilykelihaesittelyt kaukaa, koska haju jo paljastaa, että sitä on tarjolla, mutta sen makuakaan en ole koskaan voinut sietää. Muuten tykkään monentyyppisistä mauista: hieman tulisista, makeista, suolaisista, rasvaisista. Oikein kun herkuttelun vauhtiin pääsen, maiskuttelen ensin esim. irtokarkkeja ja kun makeanhimo on tyydytetty, pitää saada suolaista ja sitten taas makeaa jne. Ai niin, hapan ei ole mun juttu esim. puolukat jää muiden syötäväksi.

No, siinäpä oli jotain ajatuksen virtaa aisteihin liittyen.. Haastan edelleen Pikku-Bertan Pikku-Bertta -blogista ja äipän Äipän touhut -blogista. Mikäli oikein havaitsin, he eivät ole vielä tähän haasteeseen aiemmin vastanneet.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Pikkutytön poncho


Syyslomalla tuli nikkaroitua tyttärelle lämmin poncho. Tässä jonkinlainen kuva tuotoksesta.



Lankana oli novitan isoveli -lanka ja malli löytyi suuresta käsityölehdestä nro 10/2009. Jotain pieniä puutteita ohjeessa oli, kuten se, kuinka paljon joustinta neulotaan ennen kuviota, ja kuviossakin oli jotain hämminkiä, mutta valmista kuitenkin tuli. Jätin kauluksen nyörisysteemit tarkoituksella pois ja vähän matalampikin tuo kaulus on kuin ohjeessa. Sinänsä jännä malli - menee varmaan keeppinäkin pitkään, vaikka lapsi kasvaakin isommaksi.

Mukavaa viikkoa toivotellen

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Toinen pannulappu ja hopea-aralia


Nypersin tänään isoveli-langan jämistä itsellenikin tällaisen marianneraitaisen pannulapun. Ohje on siis sama kuin eilisen postauksen lapussakin.



Tänään ostin citymarketista hopea-aralioihin kuuluvan Polyscias filicifolian. Sen kummenpaa suomenkielistä nimeä tällä ei taida ollakaan. Mä näin sen kasvin jo mielessäni työhuoneessa, joten mukaanhan se lähti.



Tiedä sitten, mihin minä nämä kaikki kukkaseni tungen, jos alkavat kovinkin isoiksi kasvamaan. Tälläkin tuo puurunko lupaa, että iso siitä tulee, vaikka vielä onkin pieni (n. 35 cm)... No, se on sen ajan murhe ja eihän sitä koskaan tiedä, kuinka monta kasvia sitä onnistuu saamaan roskapönttökuntoon ennen sitä.